Suomalaisia riistaeläimiä: Telkkä

Telkkä (Bucephala clangula) on koko Suomessa yleinen, pienehkö sukeltajasorsa. Koiraan juhlapuku on helposti tunnistettavan mustavalkoinen, ja sillä on valkea täplä poskessa. Naaras on vaatimattoman harmaankirjava ja sillä on ruskea pää. Pistävän keltainen silmä on syynä lajin englanninkieliseen nimeen goldeneye.

Näppäränä sukeltajana telkkä käyttää monipuolisesti ravinnokseen veden selkärangattomia. Se napsii mielellään esimerkiksi sudenkorennon ja vesiperhosen toukkia sekä nilviäisiä.

Lisääntyminen ja muutto

Telkkä on aikaisimpia meille muuttavia vesilintuja. Sitä näkee soitimella jo ensimmäisten sulapaikkojen ilmaantuessa. Soitimella olevat koiraat mittelevät keskenään vettä roiskien, niskojaan nakellen ja kurottaen, edestakaisin lentäen ja naristen omalaatuisella äänellään. Omaa naarastaan ne puolustavat kiihkeästi.

Vesistö saattaa olla vielä hyvinkin jäässä, kun naaras aloittaa muninnan. Koiras ei jää hoitamaan poikasia, vaan lähtee omille teilleen haudonnan alettua.

Telkkä on kolopesijä. Se munii yleensä esimerkiksi vanhaan palokärjen koloon tai sille asetettuun pönttöön. Poikasten ensimmäisiin haasteisiin kuuluu hyppy alas pesäkolosta. Toisinaan pesä voi olla kaukana metsässä, josta emo johdattaa poikaset apostolin kyydillä järvelle. Telkkä pesii miltei millaisen järven äärellä tahansa.

Telkkä on tunnettu loispesijä, joka voi munia myös toisten telkkänaaraiden pesiin. Loispesinnällä se pyrkii parantamaan omaa lisääntymismenestystään.

Naaras puolustaa omia vesiään kiivaasti muilta poikueellisilta naarailta. Mieluisat vedet eivät suinkaan aina ole niitä, joiden ääressä naaras on hautonut. Matkaa poikastenkasvatusjärvelle voidaan taittaa pitkään, jopa metsien läpi.

Metsästys

Vaikka telkkä on ollut vuosia sinisorsan ja tavin jälkeen pyydetyin vesilintu, pyyntimäärät ovat laskeneet huimasti. 1990-luvun puolivälissä saalismäärät huitelivat 118 000 linnussa, mutta määrä on romahtanut 2000-luvun aikana alle puoleen.

Telkkää pyydetään muiden sorsien tavoin. Passipaikka valitaan ruokailupaikan tai lentoreitin läheisyydestä.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten riistasorsien metsästystä. Suomen vesilintulajien kannat vähenevät yleisesti, minkä vuoksi metsästys tulee kohdistaa erityisesti sinisorsaan, joka on valtakunnallisten vesilintuseurantojen mukaan ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten.

Järjestöt muistuttavat, että vesilintumetsällä tarvitaan malttia. Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Myös noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa. Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta. 

Katso metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Sorsa-reseptit

1. Ari Ruohon sorsapadan resepti on hyvin perinteinen, mutta jutun juju on siinä, että sorsa haudutetaan ylikypsäksi ja liemestä valmistetaan kastike.

2. Savustettu sorsanrinta puolestaan saa savusta kevyesti makua, jonka jälkeen sitä sivellään hunajalla ja karviaisilla. Kasvikset ovat annoksessa ikään kuin lämmin salaatti.

3. Markus Maulavirran rose-sorsanrinta valmistuu nopeasti ja maistuu ensikertalaiselle sorsanmaistajallekin.

4. Padassa haudutetun sorsan kaveriksi tarjotaan aina onnistuva kastike ja haudutettua punakaalia.

Jahti-ilta-podcast: Mitä metsästäjien tulisi muistaa sorsajahtien alkaessa?

Asiantuntijana toimii Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.Vastaamme podcastissa meille lähetettyihin kysymyksiin ,mm. eri sorsalajien kannan kehityksestä, sorsien ampumisesta ruokinnalta ja vesialueiden omistusoikeuksista.