Suomalaisia riistaeläimiä: Tukkakoskelo

Tukkakoskelo (Mergus serrator) on terhakannäköinen, pitkänmallinen vesilintu, jolla on kapea, punainen nokka ja eloisa töyhtö. Koiras on mustavalkoruskea, ja sen pää on metallihohtoisen vihreä. Naaras muistuttaa väritykseltään erehdyttävän paljon isokoskeloa, mutta on rakenteeltaan sirompi. Tukkakoskelonaaraan nokka kaartuu myös hieman ylöspäin.

Elintavat 

Tukkakoskeloa tavataan kaikkialla Suomessa karuilla, aavaselkäisillä sisävesillä sekä yleisesti rannikolla. Erityisesti se tuntuu viihtyvän kirkkaissa, vähäravinteisissa vesissä.

Tukkakoskelo on lihansyöjä. Se voi sukeltaa melko syvällekin tavoittaakseen sammakkoeläimiä, hyönteisiä ja kaloja.

Lisääntyminen

Tukkakoskelo pesii vasta, kun jäät ovat touko–kesäkuussa lähteneet. Se tekee pesänsä pensaan alle tai kivikkoon, josta vasta kuoriutuneet poikaset sujahtavat hyvin nopeasti veteen.

Toisinaan naaras haalii pesueensa jatkoksi muidenkin naaraiden poikasia. Tällöin sitä voi seurata jopa monikymmenpäinen poikaskatras, mutta näistä vain noin 4–8 on sen omia jälkeläisiä.

Muutto ja metsästys

Tukkakoskelot muuttavat syys–lokakuussa kohti Tanskan salmia ja läntistä Eurooppaa. Pieni osa kannasta saattaa yrittää talvehtimista Suomen saaristossa. Pakkasten kiristyessä linnut voivat kuitenkin lähteä takaisin syysmuutolleen.

Tukkakoskeloa metsästetään vain vähän, koska kalaa syövänä lintuna sen lihassa on traanin maku. Viime vuosina vuosittaiset pyyntimäärät ovat olleet suunnilleen tuhannen ja kahdentuhannen yksilön luokkaa.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten riistasorsien metsästystä. Suomen vesilintulajien kannat vähenevät yleisesti, minkä vuoksi metsästys tulee kohdistaa erityisesti sinisorsaan, joka on valtakunnallisten vesilintuseurantojen mukaan ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten.

Järjestöt muistuttavat, että vesilintumetsällä tarvitaan malttia. Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Myös noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa. Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta. 

Katso metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Sorsa-reseptit

1. Ari Ruohon sorsapadan resepti on hyvin perinteinen, mutta jutun juju on siinä, että sorsa haudutetaan ylikypsäksi ja liemestä valmistetaan kastike.

2. Savustettu sorsanrinta puolestaan saa savusta kevyesti makua, jonka jälkeen sitä sivellään hunajalla ja karviaisilla. Kasvikset ovat annoksessa ikään kuin lämmin salaatti.

3. Markus Maulavirran rose-sorsanrinta valmistuu nopeasti ja maistuu ensikertalaiselle sorsanmaistajallekin.

4. Padassa haudutetun sorsan kaveriksi tarjotaan aina onnistuva kastike ja haudutettua punakaalia

Jahti-ilta-podcast: Mitä metsästäjien tulisi muistaa sorsajahtien alkaessa?

Asiantuntijana toimii Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.Vastaamme podcastissa meille lähetettyihin kysymyksiin ,mm. eri sorsalajien kannan kehityksestä, sorsien ampumisesta ruokinnalta ja vesialueiden omistusoikeuksista.