Keväinen kaurispukkijahti on taitajan laji

Teksti: Teemu Simenius  25.05.2021
Alkukesän kaurispukkiaikaan illat ja aamut ovat usein hienoja hetkiä olla passissa. Jukka Vuokko/ Vastavalo
Alkukesän kaurispukkiaikaan illat ja aamut ovat usein hienoja hetkiä olla passissa. Kuva: Jukka Vuokko/ Vastavalo.
Vanha oppi ”tunne riistasi” on metsäkauriin alkukesäisessä pukkijahdissa erityisen paikallaan. Kauriit pysyttelevät suppealla reviirillään ja kiinnostuvat osaavan pyytäjän houkuttelusta.

Huhti–toukokuussa metsäkaurispukit levittäytyvät laajemmalle alueelle reviirejä hakien. Talvi on vietetty mitättömän kokoisella alalla porukassa, usein ihmisasutuksen läheisyydessä. 

Voimakkaimmat pukit valtaavat parhaat paikat. Ne merkitsevät reviirinsä kelomalla sormen tai parin paksuisia puuntaimia alle polven korkeudelta ja rikkomalla maata. Samalla ne jättävät hajumerkkinsä.

Usein ihannepaikka reviirille sisältää rikkonaisen tai saarekkeisen niityn, sen välittömässä läheisyydessä olevan tiheän ja suojaisan vitikon ja – jos mahdollista – metsäisen mäen sekä reheväreunaisen pienen virtaavan tai seisovan veden.

Vesi ei ole kauriille minkäänlainen kulkemisen este. Pinta-alaa reviirillä ei usein ole muutamaa kymmentä hehtaaria enempää. Jopa saman pellon eri nurkkia voi hallita pari eri pukkia.
 

Pieni reviiri pyytäjän apuna

Reviirin pienuus auttaa metsästäjää, sillä pyynnin voi kohdistaa sinne, missä kevään aikana kaurispukki on havaittu. Reviirin otettuaan pukki nimittäin pysyy samalla alueella. Näin pyynti voidaan myös kohdistaa tiettyyn yksilöön. Suositeltavaa on valita joko nuori, tai jo parhaat päivänsä nähnyt isomus. 

Alueella, jonne kauriit ovat vasta asettumassa, valtapukin päätyminen saaliiksi saattaa hajottaa ryhmän muut kauriit pois. Seuraavaa yrittäjää voi joutua odottamaan jopa vuosia. Vakiintuneilla kaurismailla sen sijaan reviiri tulee täytetyksi nopeasti.

Pukkipyyntiaikaan, 16.5.–15.6., reviirit alkavat olla jaettuina. Nuoria niin sanottuja satelliittipukkeja saattaa vielä kulkea reviiriltä toiselle pitkiäkin matkoja. Ne hakevat paikkaansa, ilmestyen odottamatta ja taas kadoten. Karvanvaihto on usein pyyntikaudella vielä kesken, joten kesäpukeista harvoin tehdään täytettyjä metsästysmuistoja.

Vahtimisen ja hiipimisen ohella mielenkiintoa tuo mahdollisuus pukin houkutteluun alkukesän pyyntikaudella. Se perustuu pukin haluun puolustaa reviiriään muilta pukeilta ja uteliaisuuteen tarkistaa alueelleen ilmaantuneet muut kaurisyksilöt naaraita ja vasoja myöten.

Illat ja varsinkin varhaiset lämpimät aamut ovat hiivintään ja houkutteluun parhaimmat ajankohdat. Pakkasaamuina liikettä ei juurikaan tapahdu ennen korsien sulamista. Varhaiskesän taianomaiset iltaruskot ja aamunsarastukset äänineen ovat mieleenpainuvia metsästyskokemuksia.

 

Kauriit merkitsevät reviirinsä kelomalla ohuita puuntaimia vajaalta polvenkorkeudelta ja rikkomalla maata sorkillaan. Näin ne jättävät paikalle samalla hajumerkkinsä. Teemu Simenius

Hienovaraista houkuttelua

Kauriin houkutteluun käytetään yleisimmin puhallettavia pillejä tai paineltavaa Buttoloa. Jos onnistuu pääsemään passipaikkaan kauriin havaitsematta, ovat mahdollisuudet saaliiseen hyvät.

Aika ajoin tehty lyhyehkö viheltävä ääni tai sarja ynähdyksiä ja vihellyksiä saa pukin uteliaisuuden heräämään. Yleensä pukki kuuntelee ja lähestyy hitaasti koittaen paikantaa äänilähdettä. Välillä se ilmaantuu tarkastelemaan jonkin esteen takaa niin, että vain pää näkyy. Joskus se saattaa kuitenkin olla sellaisessa mielentilassa, että se ryntää kohti arveltua kilpailijaa täyttä päätä. 

Tuloillaan olevaa pukkia ei saa lähestymään nopeammin kiihdyttämällä pillitystä, vaan vaikutus voi olla päinvastainen. Arvoitus äänilähteestä pitää säilyttää ja mukailla kauriin kulkua.

Tuleva saa tulla, poiskääntyvä saa uuden äänimerkin. Puskan heiluttaminen lisää efektiä, mutta paljastaa paikan. Metsäkauriin silmä poimii tarkasti kaiken liikkeen, kun se etsii reviirilleen tunkeutunutta kilpailijaa.

Joskus mielenkiinnon herääminen kestää, ja pukki voi tulla katsastamaan tilanteen vasta ajan kanssa. Ensimmäiset äänet eivät aina saa sitä kiinnostumaan, mutta riittävän monen toiston jälkeen uteliaisuus lopulta kasvaa.

Jos pukki ei noteeraa ääntä ollenkaan, se on joko huomannut pyytäjän tulon ja tajunnut, että kyse ei ole kauriista, tai sitten pyytäjä on näkymättömän reviirirajan väärällä puolen.

Painettava Buttolo ja puhallettava Nordik Roe -pilli ovat suosituimpia kauriin äänihoukuttimia. Kuva: Teemu Simenius.

Pyynti jatkuu syyskuussa

Naaras synnyttää touko–kesäkuussa ja tulee uudestaan kiimaan heinä–elokuussa. Tällöin pukit ovat aggressiivisimmillaan. Pyynti on silloin pannassa, mutta aika on oivallista houkutteluharjoittelulle ja kuvaamiselle. Alueen pukkien tunteminen on hyödyllistä. Kauris voi elää luonnossakin yli kymmenvuotiaaksi.

Syyskauden metsästysaika alkaa syyskuun alusta ja jatkuu helmikuun puoliväliin asti. Vaikka paras kiima-aika on ohi, tulevat pukit vielä syyskuun alussa herkästi tarkastamaan alueen naaraat, joten houkuttelu on yhtä toimivaa kuin alkukesällä.

Syyskuun loppuun mennessä reviirikäyttäytyminen vähenee ja laumaantuminen talvea varten alkaa. Ensimmäiset pukit pudottavat sarvensa lokakuulla ja viimeiset joulukuussa. Sarvien nahkominen keväällä tapahtuu samassa järjestyksessä ja ajoittuu maalis–toukokuulle.

Kauriin vuosi
Kauris voi elää luonnossakin yli kymmenvuotiaaksi, joten samat elämänvaiheet ehtii toistaa useasti.

Tammi–maaliskuu

  • vietetään pienellä alalla
  • sarvet kasvavat
  • sikiönkehitys kiihtyy

Huhti-kesäkuu

  • haetaan reviirit ja puolustetaan niitä
  • sarvet kelotaan 
  • vasat syntyvät
  • pukin pyyntiaika 2021 16.5.–15.6.

Heinä–elokuu

  • kiima-aika
  • voimakas reviirin puolustaminen ja naaraiden painostaminen
  • naaras hedelmöittyy, mutta sikiönkehitys pysähtyy käynnistyäkseen myöhemmin talvella

Syys-lokakuu

  • metsästysaika 1.9.–15.2.
  • syyskuun alku vielä kohtuullista houkutteluaikaa
  • reviirikäyttäytyminen loppuu ja laumaantuminen alkaa

Marras-joulukuu

  • sarvet putoavat
  • talvipaikoille siirtyminen ja elinalueen supistuminen